Mysteerinen kahvijoulukalenteri, sekä sen luukut 1-5

Jouluna 2020, eli ajanjaksona jota tulevaisuudessa kutsutaan termillä "ensimmäinen koronajoulu", inspiroiduin viime tingassa ostamaan teejoulukalenterin eräästä liikkeestä. Hintaa kalenterille tuli lehdestä revityllä etukupongilla muistaakseni 9,99 euroa, ja makukin oli sen mukainen. Alle kympillä sain hankittua itselleni 23 pussia pettymystä, jotka maistuivat lähinnä katumukselta tuhlattuani kymmenen euroa johonkin, jota ei pystynyt edes irvistämällä juomaan kurkusta alas. Epäilen, että suurinta osaa näiden teejuomien ainesosista ei ollut tarkoitettu sisäiseen käyttöön. Yksi teepussi, tuo supermarketistakin tuttu "English Breakfast" oli ainoa maittava tee koko hökötyksessä. Se oli myös ainoa tee, josta en saanut vatsanpuruja. (Ja ainoa tee jonka join kokonaan, muita käytin lähinnä viemärin avaamiseen.)

Joka tapauksessa tänä jouluna päätin välttää tämän kohtalokkaan sudenkuopan, ja panostin joulukalenterin etsintään uudella tehokkuudella ja tarmolla. Löysin kuin löysinkin internetistä The Brew Companyn kahvijoulukalenterin, joka on osoittautunut varsin onnistuneeksi hankinnaksi. Tämä hieno kalenteri löi edeltäjänsä pöydältä pois niin hinnassa, laadussa kuin tyylikkyydessäänkin. Kalenteri on suorastaan niin onnistunut, että tämäkin blogi on saanut alkunsa kyseisen kahvikalenterin innoittamana. 

Kuten saatat huomata, tämä teksti on julkaistu 20. päivä joulukuuta, eli olen ehtinyt lipittää jo suurimman osan kalenterin kahveista. Onnekseni olen kuitenkin aina lähettänyt muutamalle valikoidulle ihmiselle lyhyehkön arvostelun kunkin päivän sumpista, ja nämä turinat olen myös tallentanut Snapchat-sovellukseen, kuten kunnollisen 2000-luvun lapsen kuuluukin tehdä. Jep, luit oikein: olen riivannut sosiaalisen median välityksellä minulle tärkeitä ihmisiä päivittäisillä kahvianalyyseilla, kysymättä sen enempää heidän tunteitaan tai halujaan. Pakkomarkkinointia parhaimmillaan. Muistutan Teitä vielä siitä, että en tosiaankaan omaa minkäänlaista ammattitaitoa a) kahveista, b) niiden juomisesta c) tai muista kulinaristisista asioista. Kokemukseni ja analyysini ovat puhtaasti oman mieleni tuotetta, eikä niissä välttämättä ole mitään päätä eikä häntää, totuudenmukaisuudesta puhumattakaan. Olen vain juonut kahvia, ja pyrkinyt niin tasapuoliseen sekä analyyttiseen tulokseen kuin vain inhimillisesti kykenen. Luulisin, että Googlettamalla kahvin nimen ja maan löydät kyseistä tuotetta ainakin jossain muodossa, mikäli kiinnostuit suuresti arvosteluni pohjalta.

Tarkkaavainen lukija saattaa myös huomata, että alkupään arvostelut ovat laadultaan ja pituudeltaan aika keskinkertaisia tekeleitä. Lupaan, että myöhemmät luukut ovat edes vähän huonoa parempia. 


Luukku 1:

Päivän kahvi on Hondurasin länsiosista oleva "Capucas" niminen kahvi. 

Paahtoaste: 3/5

Huomioita: Helposti juotava ja maultaan kevyt, sopisi mainiosti vaikkapa retkeilyyn tai pakkaspäiviin. Vähän mitäänsanomaton maku. 

Arvosana: 3-/5


Luukku 2:

Päivän kahvi on "Sidamo" Etiopiasta.

Paahtoaste: 2/5 

Maku: kevyt, mausteisen raikas. Helppo juoda, sopisi mainiosti vaikkapa päivittäiseen käyttöön. Ensimaku on voimakas, mutta en osaa tarkemmin kuvailla mikä tämä maku on.

Arvosana: 4/5 (kyllä, olen antanut tälle kahville arvosanan neljä näillä perusteluilla! Ehkä kahvissa oli jotain spesiaalimpaa, jota en osannut kuvailla, mutta kyllä vähän hirvittää lukea tätä arvostelua näin jälkikäteen.) 


Luukku 3:

Päivän kahvi on Guatemalasta oleva "Quetzaltenango"

Paahtoaste: 3.5/5

Maku: itse kahvijauheen tuoksu oli erittäin hyvä, joten odotukseni olivat korkealla. Alkumaku kuitenkin melko tavanomainen, kun taas loppumaku iskee viiveellä ja on kokonaisvaltainen sekä vahva. Loppumaku muistuttaa tummaa suklaata hivenen paahdetulla vivahteella.

Arvosana: 3.5/5


Luukku 4: 

Päivän kahvi on "Tolima" Kolumbiasta

Paahtoaste: 4.5/5

Maku: toistaiseksi tasaisin (ja täten eniten Tommin mieleen) oleva makuprofiili. Maku jatkuu heti alusta tasaisesti loppuun asti. Kahvissa voi maistaa paahdetut mantelit (?) sekä jonkinlaisen sitrushedelmän kitkerän vivahteen. Pehmeä, silkkinen maku. Toisin kuin osa tummapaahtoisista kahveista, tämä ei maistu yhtään "palaneelta". 

Arvosana: 4+/5


Luukku 5:

Päivän kahvi on Brasilialainen "Ascarive"

Paahtoaste: 5/5

Maku: makuprofiili on miellyttävä, eli maku alkaa heti kun kahvi koskettaa suuta, ja jatkuu pitkälle sen jälkeen tasaisena. Maussa on tietynlaista marjaisuutta ja hapokkuutta. Ikävä kyllä nämä maut eivät mielestäni sovi kahvin muuhun, kovin tummaan profiiliin. Keskivaiheilla marjaisuus väistyy kevyen suklaisuuden tieltä, mutta kaikkia makuja ja vaiheita sivuaa ikävä, hivenen palanut maku, joka on joskus tyypillistä tummapaahtoisille kahveille. Maistuu paremmalle, mitä enemmän juo. 

Arvosana: 3/5, ei ehkä ihan Tommin mieleen. Jos joisi tätä kahvia useammin, voisi tottua makuun ja olla oikein hyvää kahvia.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Väriopas niille, jotka kaipaavat apua väreillä sisustamiseen.

Kahvijoulukalenterin viimeiset viisi luukkua!